Meri Louhos
oli nimeltään suuren suosion saanut esitys Avoimet ovet-teatterissa. Siinä kertoi kirjailija George Sand rakastamansa Chopinin tarinan. Chip Chip oli Sandin antama lempinimi.
Teatterin perustaja Liisi Tandefelt on itse viihtynyt flyygelinsä ääressä ja se heijastui myös ohjelmiston valinnassa.
- Teatteria perustaessani oli lähtökohtani tehdä sarjaa säveltäjistä. Musiikki sinänsä ei tarvitse selityksiä, mutta tavallinen ihminen, jolla ei ole teorian ja historian tietoja, pääsee kenties syvemmälle musiikkiin, kun tuntee säveltäjän elämää ja kappeleiden syntyvaiheita. Teatteri avasi siis ovensa myös säveltäjille kuten Bach, Händel, Schubert, Schumann ja Mendelssohn.
- Näin aikoinaan Berliinissä Filharmonian kamarimusiikkisalissa esityksen Chopinista. Siinä pianisti soitti ja nauhalta naisääni luki "Talvi Mallorcalla" kirjaan pohjautuvia tekstejä. Taustalle heijastettiin diakuvia Mallorcan maisemista. Tästä aiheesta on tehty näytelmiäkin, mutta ne eivät teatteriini sopineet. Käännyin Anneli Mäkelän puoleen, hän on herkkävaistoinen dramatrurgi. Hän ryhtyi kirjoitustyöhön lukemalla ranskankielisiä elämäkertoja. "Talvi Mallorcalla" on eräänlaista matkaproosaa eikä tarjonnut dramaattista ainesta, joten Mäkelä loi tekstin.
- Avoimet ovet on ollut nuorten pianistiemme foorum. He konsertoivat tai esiintyivät pikku näytelmissä, milloin pianisteina, milloin myös roolihahmoissa. Esimerkiksi Raija Kerppo sopi erinomaisesti Clara Schumanniksi. Ja nyt piti löytää Chopin!
- Janne Mertanen tuntui joka suhteessa oikealta valinnalta. Onneksi hän suostui ja hänelle teetettiin sen ajan puku, joka sopi myös mainiosti. Pianisti joutui olemaan koko ajan näyttämöllä. Musiikki koottiin tekstin luonteen mukaisesti, eikä esityksessä näytelty, se oli musiikilla höystettyä draamaa, jossa musiikki oli pääosassa.
- Sandin teksti ei ollut romanttista muistelua, vaan terävää, välillä jopa katkeraakin. Nopea rakastuminen ja intohimo ei kestänyt, mutta taiteilijana Geroge Sand ymmärsi Chopinin soittamista ja tuki häntä. Sand eli rohkeasti omaa elämäänsä ja jossain vaiheessa tuli tietty väsymys, kyllästymisen piste ja välirikko. Ei Chopin myöskään mikään helppo ihminen ollut, hänellä oli omat oikkunsa ja vaatimuksensa. Talvet vietettiin Pariisissa, jossa Chopin kulki seurapiireissä ja kesäisin ystävät kerääntyivät Chopinin ympärille Nohantin kartanoon.
Entä näytelmän koskettavin kohta?
- Oi, se loppu! Sand kertoo Chopinin kuolemasta. He olivat tavanneet viimeisen kerran kuukausia aikaisemmin sattumalta kadulla. "Tartuin hänen vapiseviin käsiinsä ja yritin sanoa hänelle jotain, mutta hän pakeni." Jotenkin se, että hän tarttui vapiseviin, jäätyneisiin käsiin ja näki,
että Chopin oli aivan lopussa... Minulla oli aina pitelemistä kyynelissä ennen kaikkea siinä kohdassa, kun hän sanoi: "Minua syytettiin hänen kuolemastaan. Sanottiin, että minä käytin häntä kuin marionettinukkea".
Mikä oli lopullinen totuus?
- He ajautuivat erilleen, Sand oli realisti, uskon hänen ymmärtäneen asian.
-Näytelmää oli tarkoitus esittää neljä kertaa - ehkä kuusikin esitystä vetäisi? Näytelmä olikin jatkuvasti loppuunmyyty, kesän alla lisättiin vielä muutama esitys. Näytelmä veti, loppuunmyytyjä esityksiä oli kaikkiaan viitisenkymmentä ja lisäksi teos vietiin joillekin musiikkijuhlille sekä saksankielisenä Hampuriin, Lyypekkiin ja Kieliin.
Janne Mertanen, miltä tuntui esiintyä konserttilavan asemesta näyttämöllä?
- Näyttämöllähän oli kaksi erillistä henkilöä: kirjailija ja soittaja. Idea oli, että Sand muisteli eikä Chopin ollut siinä vaiheessa enää elossakaan. Minun ei tarvinnut näytellä.
Antoiko tämä näytelmä selvempää kuvaa tapahtumista?
- Siinähän oli paljon tuttua tarinaa elämäkerrasta ja Mallorcan ajasta, mutta tuli siinä minullekin asioita, joista en ollut koskaan kuullut. Tämä näytelmä esitti tarinan paljon hienommalla tavalla kuin ne filmit, joissa Chopin on melodramaattinen hahmo ja tekee kuolemaa.
Entä musiikkivalinnat?
- Ohjaaja oli tehnyt listan ehdotuksista ja sain vaikuttaa valintoihin. Ehtona oli, että saan soittaa teokset kokonaisina.
- Ennen tätä näytelmää pidin George Sandia viileänä ja vaikeasti lähestyttävänä henkilönä, joka käyttäytyi provosoivasti ja poltteli sikaaria - hän on ollut aikalaisilleen aikamoinen shokki. Vielä jälkimaailmakin arvostelee Sandia. Niinä seitsemänä vuotena kun he olivat yhdessä Sand oli
varmaan avuksi monessa asiassa. Toisaalta oli se aika ihmeellinen suhde, kun ajattelee että hänellä oli perhe ja lapset ja hän oli työtä tekevä nainen siihen aikaan.
Oliko näytelmässä jokin erityisen koskettava kohta?
- Oli moniakin. Mieleen on jäänyt viimeinen tapaaminen Pariisissa vuotta ennen kuin Chopin kuoli. Se käyttäytyminen - he vain tapasivat kadulla ja tervehtivät. Ja viimeiset sanat: "Hän lupasi, että saisin kuolla hänen sylissään".
Tietäen, että Janne Mertanen aloitti pianonsoiton opinnot vasta 12-vuotiaana kyselen hänen taustastaan. Hän ei ole muusikkoperheestä, mutta jokin selitys löytyy sille, että Chopin on hänelle niin läheinen säveltäjä. Äidinäiti oli puolalainen, äidin sisarista toinen lauloi Varsovan opperassa, toinen taas oli pianonsoiton opettaja. Ilmankos Janne tavoittaa puolalaisen hienon ja runollisen atmosfäärin. Hiljattain ilmestyi Chopinin Nokturnojen kokonaislevytyksen toinen osa ja se sai ylistävät arvostelut. Chopin-levytykset jatkuvat, seuraava projekti on levyttää Impromptut ja Balladit. Voitettuaan Chopin-kilpailun Darmstadtissa v. 1992 hän on ehtinyt konsertoida laajalti maailmalla aina Japania ja Austraaliaa myöten. Meille Chopin-yhdistyksen jäsenille lienee mielenkiintoinen tieto se, että Janne on konsertoinut Seattlessa ja Vancouverissa Chopin-yhdistysten
kutsumana.
Frederik Chopin saa siis jälkimaailaman jatkuvasti kiinnostumaan, tutkimaan ja eläytymään.
Liisi Tandefelt - onko näytelmä Chip Chip Chopin jo ohimennyt ilmiö?
- Neljän vuoden ajan esitys veti kuulijoita puoleensa, mutta se ei kuulu enää teatterin varsinaiseen ohjelmistoon. Me olemme kuitenkin valmiita ja vapaita esittämään sitä jos vain jonnekin pyydetään.
