Varsovassa pidettiin 5. ja 6. joulukuuta paikallisen The Fryderyk Chopin Instituten järjestämä III kansainvälinen konferenssi otsikolla ”Analytical Perspectives on the Music of Chopin”. Tämän tapahtuman suojelija oli Puolan kulttuuriministeri Waldemar Dabrowski. Kulttuuriministeriöltä Chopin-instituutti oli myös saanut taloudellista tukea tähän hankkeeseen. Muita sponsoreita olivat konferenssivieraita majoittanut hotelli sekä eräät tiedotusvälineet.
Ensimmäinen konferenssipäivä alkoi isäntämaan kahden asiantuntijan ja englantilaisvieraista toisen, Jim Samsonin, lyhyillä puheenvuoroilla. Konferenssin viralliset kielet olivat englanti, ranska ja puola. Lähes kaikki esitelmät pidettiin jollakin näistä kielistä, ja lähes aina saattoi kumpaa tahansa kahdesta muusta kielestä seurata kuulokkeiden avulla simultaanisesti tulkattuna. Prof. Samson (Lontoo) piti konferenssin eri aiheblokkeja edeltäneen avajaisesitelmän aiheesta The Challenge to Analysis. Siinä käsiteltiin analyysin merkitystä lähtökohdiltaan musiikillista tietämystä edustavana tarkastelutapana. Ensimmäisessä aiheblokissa (session) tarkasteltiin Chopinin tuotantoa eri analyysijärjestelmillä kuvattuna. Tämän jakson aluksi prof. Bertil Wikman (Tukholma) esiintyi aiheenaan Music Analyses, Interpretation and the Music Work of Chopin.
Olin lähtenyt matkalle Jyväskylästä vasta samana aamuna. Pääsin siis mukaan seuraamaan konferenssia vasta puolen päivän aikaan, jolloin esitelmöi Puolan nykyhetken Chopin-monografisteista ansioitunein prof. Mieczyslaw Tomasewski. Hänen aiheenaan oli La musique de Chopin dans la perspective de la méthode d’interprétation dite intégral, jossa hän esitteli analysoinnissa käyttämäänsä yhtenäismetodia. Sen neljä yleisperiaatetta ovat komplementaarisuus, teoksen ontologia (alkaen konseptionaalisesta luovuuden tasosta ja jatkuen taiteellisen toteutuksen ja esteettisen havaitsemisen kautta kulttuuriseen reseptioon), kontekstuaalisuus ja hierarkkisuus. Prof. Andrzej Tuchowskin (Zielona Góra, työskentelee myös Wroclawin musiikkiakatemiassa) esitelmän aiheena oli Chopin’s work in the light of post-schenkerian methods, esimerkkeinään Poloneesi- fantasia, b-molli-scherzo ja sonaatti sellolle ja pianolle g-molli. Tänä syksynä Helsingissäkin yliopiston musiikkitieteen laitoksella vieraillut prof. Claudia Colombati (Rooma) oli valmistanut esitelmän aiheesta La perspettiva esthetico-filosofica come metodologia di analisi dell’opera di Chopin (Esteettis-filosofinen näkökulma Chopinin tuotannon analyysimetodina). Poznanilainen opiskelija Anna Koszewska selvitti puolestaan kysymystä Category of values as a basis of understanding music by Chopin.
Järjestyksessä toinen aiheblokki keskittyi Chopin-analyysin käytännön kysymyksiin. Prof. John Rink (Lontoo) käsitteli mielenkiintoista synkopoinnin hahmotusperiaatetta esitelmässään Analysing Rhythmic Shape in Chopin’s E major Etude. Samaa pitkälle meneviin päätelmiin tähtäävää linjaa jatkoi prof. Harald Krebs (Victoria, Kanada) havaintoesityksessään Metrical Disturbances in Chopin’s Third Ballade. Kutakin esitelmää seurasi yleensä keskustelu, kun kullekin esitelmöitsijälle varatusta tunnin ajasta vain saatiin jäämään sen verran jäljelle. Rinkin ja Krebsin lanseeraamilla käsityksillä on mahdollista vaikuttaa soivan esityksen strategioihin, joten oli antoisaa kuulla varsovalaisen pianotaiteilijan prof. Lidia Kozubekin kommentteja niistä. Itsekin esitin yhteisessä keskustelussa omat puheenvuoroni näiden kahden analysointitapauksen sovellettavuudesta. Puhetta näissä tilanteissa johti vuorollaan muutamat esitelmänpitäjistä ja lisäksi järjestäjien puolelta prof. Jan Steszewski. Ensimmäinen konferenssipäivä päättyi FT Zofia Chechlinskan (Krakova ja Varsova) englanniksi pitämään esitykseen kultaisen leikkauksen ilmenemisestä Chopinin etydeissä.
Toisen konferenssipäivän aamuna prof. Bengt Edlund (Lund) piti esitelmän Chopin’s A major Prelude: A Resistant Piece, jossa hän valotti tätä 16 tahdin mittaista miniatyyriä ottaen kantaa mm. Schenker-analyysin käyttöön. Edlund höysti esitystään leikkisin motoin tyyliin ”toonikat ja poliittiset johtajat tuppaavat hallitsemaan kaikkea”. Seuraavaksi vuoroon tullut Artur Szklener (Krakova) puhui aiheesta Melodics of Chopin’s Nocturnes: a multi-layer issue palauttaen ensinnäkin mieliin sellaisia lainalaisuuksia kuin että Chopin aloitti usein sävellyksen melodian nousevalla sekstillä. FT Iwona Lindstedtin (Varsova) aiheena oli Remarks on the Computer-Assisted Analysis of the Finale movement of Chopin’s Piano Sonata in B flat minor op. 35. Valkokankaalle heijastettiin Rahmaninovin ja Horowitzin tästä finaaliosasta tekemien levytysten moni- muuttujaisia visuaalisia malleja. Vanhemman puolalaisprofessorikaartin palautteena kuultiin mm. tyytyväisyyttä siitä, että esitelmöitsijä ei ole sortunut ihailemaan sokeasti tietokoneiden käytettävyyttä, ja kiitosta tämän imponoivasta varovaisuudesta suhtautumisessa niihin.
Kolmannessa ja viimeisessä aiheblokissa käsiteltiin Chopinin musiikin analyysitulkinnan historiaa. Sen aluksi prof. Wojcieh Nowik (Varsova) esitti puolaksi näkemysiään Chopin’s Work in the context of early 19th-century theories. Prof. Irena Poniatowska (Varsova) jatkoi aiheenaan L’analyse métaphorique des oeuvres de Chopin dans le livre de Liszt, jossa tarkastelun kohteena oli otsikossa mainittu kaikkien aikojen ensimmäinen Chopin-monografia. Konferenssin esitelmäosuuden päätti FT Joachim Draheim katsauksellaan muutamien aikalaisten Chopinista julkaisemiin arviointeihin ja mielipiteisiin Frédéric Chopin im Urteil von Robert Schumann, Felix Mendelssohn-Bartholdy und Heinrich Heine.
Lopuksi tehtiin yhteenvetoa konferenssin aiheista round table –keskusteluna. Sen aluksi Jim Samson tähdensi analyysin roolin tärkeyttä suhteessa musiikin estetiikkaan, teoriaan ja esityskäytäntöihin. Mieczyslaw Tomaszewski korosti Chopinin musiikin etäisyyttä ohjelmamusiikista: Chopinilla ainoat ominaisuudet, jotka voidaan nostaa esiin hänen musiikistaan sen itsensä (”per se”) lisäksi, ovat humanismi ja isänmaallisuus.
Loppukeskustelussa Irena Poniatowska sai aikaan vilkasta mielipiteenvaihtoa kysymällä, voiko analyysin yhtenäismetodia käyttää laadultaan keskinkertaisiin teoksiin. Hänen huolensa on aiheellinen, sillä muutenhan tietämys Puolan musiikin 1800-luvusta uhkaisi rajoittua sen ainoan säveltäjäneron, Chopinin, tuotantoon. Tomaszewskin vastaus tähän kuului, että analyysia ei voida toteuttaa kuin jotain lettureseptiä, vaan kannattaa tutkia sitä, mikä kussakin teoksessa on oleellista, sellaisella tavalla, joka tekee teokselle oikeutta. Päätössanoissaan prof. Poniatowska ilmoitti ensi vuoden Chopin-konferenssissa käsiteltävän esityskäytäntöjä ja niihin liittyen sellaisia päiväperhosiksi luokiteltavia ilmiöitä kuin konserttiarvostelut ja toisaalta akustisten tallenteiden osuutta.
Konferenssin jälkeen pääsin kuuntelemaan yhtä sen oheistapahtumaa, lapsille tarkoitettua konserttia ”Chopin ja hänen aikansa” kuninkaanlinnan suuressa tanssisalissa. Mutta tuskin Puolassa niin suurta salia onkaan, ettei sitä voitaisi saada täyteen konserttiyleisöä. Tälläkin kertaa oli vaikea löytää edes vapaata seisomapaikkaa.
Varsovasta-lähtöpäiväni aamuna 7.12. maahan oli satanut ensilumi. Se loi entistä tunnelmallisemman säväyksen kurkistaessani majapaikkani ”Kirjallisuustalo”-nimisen huoneistohotellin ikkunoista toisaalta Veiksel-joelle ja toisaalta kuninkaanlinnan aukiolle. Tällä aukiolla huomiosta kilpailivat korkea joulukuusi ja ns. Sigismund-pylväs: sen huipulla vartioiva, sekä Ruotsi-Suomen että Puolan kuninkaana historiaa tehnyt hallitsija teki Varsovasta pääkaupungin. Huoneestani vastapäisen rakennuksen ylimmästä kerroksesta saatoin nähdä tämän näköispatsaan kasvot kerrankin niin läheltä.
